Kulunut kesä oli sanalla sanoen upea. Vene toimi hyvin ja talven aikana tehdyt muutokset osoittautuivat oikeiksi. Purjehduspäiviä kerääntyi 79. Kesän aikana saatiin enemmän tuntumaa pitkiin (4-5 vrk) leireihin ja kokemukset olivat erittäin positiivisia. Aktiivisen miehistön määrä, nyt15 henkilöä, lisääntyi taas muutamalla päällä. Uuden veneen tilaamisen myötä heitä tarvitaankin aina vain enemmän. Keikoilla on aina ollut mukana kaksi miehistön jäsentä, jotta uutta väkeä kouluttautuisi mukaan.
Kausi alkoi 7. toukokuuta veneen vesillelaskulla. Aikainen ajankohta johtui ensimmäisestä keikasta, viikon kuluttua Fridan historian ensimmäisen riparin osallistujat olivat tutustumassa alukseen ja ottamassa hieman tuntumaa purjehdukseen.
Fridan suurin "työllistäjä" on tänäkin kesänä ollut Kirkkonummen seurakunta ja Räfsön leirit. Leirit purjehtivat Fridalla yleensä 2-3 tuntia kerrallaan, maksimissaan12 hengen ryhmissä, kahdesta neljään purjehdusta päivää kohti. Sana on kiirinyt - Kirkkonummen lisäksi Fridan ovat löytäneet mm. Keravan ja Nurmijärven seurakunnat ja eri yritykset.
Kirkkonummen srk järjesti Fridalla kaksi pidempää nuorisopurjehdusta ja rippikoulun. Viisipäiväinen nuorisopurjehdus I alkoi Porkkalasta samoihin aikoihin (27.6.) kuin ripari aloitti opiskelunsa Houtskarissa, Turun saaristossa. Nuorisopurjehdus päättyi Houtskariin josta ripari siirtyi vesille seuraavana päivänä. Ripari jakautui kahteen veneeseen, Fridaan ja turkulaiseen Lempiin jonka omistaa Jouni Jylhä, Jylhän ollen itse mukana kipparoimassa. Lempi on myös kaksimastoinen, mutta kahvelitakiloitu storbåt. Riparin purjehdus kesti neljä päivää - kävimme kääntymässä Kökarissa ja palasimme Houtskariin. Seuraavana päivänä nuorisopurjehdus II lähti viisipäiväiselle purjehdukselle kohteenaan Porkkala. Näiden kolmen reissun pituudeksi kertyi 333,3 meripeninkulmaa eli n. 617km.
Nurmijärven seurakunta järjesti myös viisipäiväisen purjehduksen nuorilleen heinä-elokuun vaihteessa. Matka suuntautui jälleen länteen eli upealle Saaristomerelle. Matkaa kertyi hulppeat 196mpk. Nurmijärveläiset innostuivat siinä määrin että syksyllä järjestettiin yönylipurjehdus ja ovatpa he kovasti lähdössä vesille myös ensi kesänäkin.
Fridan toimivuus tämäntyyppisillä leireillä on omaa luokkaansa. Tekeminen on niin konkreettista että varmasti jokainen nuori tajuaa mistä on kyse. Leiriläiset saavat myös ottaa omaa vastuuta navigoinnin, ohjaamisen ja purjeiden säätämisen merkeissä. Olen aina alkupuheissani maininnut että "olisi mukava jos loppuleiristä hoitaisitte Fridan ajamisen keskenään". Kipparin unelma toteutui kun Nurmijärven jengi ajeli Fridaa yhden päivän enemmän tai vähemmän keskenään.
Leirien aikana leiriläisten yömajoitus hoidettiin isolla teltalla, tai jos saaressa ei ollut sopivaa paikkaa teltalle, yövyttiin veneessä. Täksi kesäksi valmistuivat kipparin anopin käsistä puomipeitteet mastojen väliin sekä isonmaston takapuolelle. Kun vielä keulaan viritellään teltan maavaate on koko vene katettu ja näin aikaansaatu suojainen nukkumapaikka parhaimmillaan 14 hengelle.
Myös idässä on käyty. Helsinkiin suuntautuneita matkoja kertyi neljä. Kesäkuun alussa järjestettiin Kaivopuiston edustalla Harakan saaressa perinneveneiden tapaaminen. Ohjelmaan kuului illanviettoa ruokailun ja tanssin merkeissä. Suunnitelmissa oli myös pitää purjehduskilpailu, mutta tuuli teki tepposet. Kilpailu kutistui purjeiden yhtäaikaiseen nostoon Harakan laiturissa.
Heinäkuun puolivälissä Frida vieraili Tall Ships Racessa isojen laivojen seassa. Olimme Pohjoisrannassa Halkolaiturissa parkissa. Kun laiturilla parveilevan yleisön joukosta löytyi vene täyteen tuttuja tai tuntemattomia, kävimme purjehtimassa pienen lenkin Katajanokan vesillä. Tulimme varmasti tutuksi kaikille laitureilla kulkijoille. Sunnuntaina saimme arvovaltaisia vieraita. Paatille astuivat Kirkkonummen uusi kunnanjohtaja Tarmo Aarnio, kirkkoherra Timo Posti ja Suomenlahden meripuolustusalueen komentaja Heikki Salmela seurueineen. Kävimme tarkastelemassa isoja purjelaivoja mereltä käsin.
Elokuun puolivälissä Helsingissä järjestettiin kulttuurikaupunkiprojektiin liittyen 2000 purjetta -tapahtuma. Sen aikana käytiin myös puuveneiden perinteinen purjehduskilpailu, Viaporin tuoppi, johon Fridakin osallistui. Sunnuntaina Helsingin piispa Eero Huovinen ja yhdistyksemme varapuheenjohtaja Olavi Nevanlinna rouvineen saivat kokea merellisen Helsingin leppeässä purjehdustuulessa.
Elokuun lopulla Kirkkonummi-päivien yhteydessä Fridalla järjestettiin kaksi yleisöpurjehdusta jotka olivat molemmat ääriään myöten täynnä. Rönnskärin majakka oli myös avoinna yleisölle. Oman leimansa tapahtumaan antoivat Frida ja yhdistysläiset Rönnskärin laiturilla köysitöitä tehden ja toimintaamme esitellen.
Syys-, lokakuun vaihteessa järjestettiin perinteiset Silakkamarkkinat Kolera-altaassa. Silakkamarkkinoiden päätyttyä lokakuun alkupuolella purjehdimme Fridan Kantvikiin, jossa se nostettiin trailerin päälle kuljetettavaksi Lapinkylään.
Viime kesän jälkeen mietittiin ratkaisua takilan pumppaukselle. Sen seurauksena molempien mastojen vanttien kiinnityspisteitä laskettiin alaspäin. Lisäksi isoonmastoon lisättiin barduunat, jotka tukevat mastoa takaa hieman vantteja alempaa. Takila on huomattavasti rauhallisempi ja mastot pysyvät hyvin ojennuksessa.
Keulimmaisen ja toisen piitan eli penkin välinen alue katettiin talvella, jolloin keulaan syntyi laajempi tasainen alue. Syntyneisiin luukkuihin sijoitettiin pelastuslautat ja saatiin lisää arvokasta säilytystilaa. Lisäksi keulasta tuli ehdottomasti yleisin oleskelupaikka sen suuren tasaisen pinnan ansiosta. Sinne mahtuu neljä ihmistä makuulleen palvomaan aurinkoa. Ovat sitä jotkut kutsuneet jo aurinkokanneksikin.
Ison puomia pidennettiin täksi kesäksi n. 20 senttiä ison venyttyä enemmän kuin osasimme odottaa. Tämä kesä on venyttänyt purjeita hieman lisää, mutta liikkiköydet eivät ole venyneet samaan tahtiin. Fokka ja iso ovat paikoitellen aika pulleita, mikä ei tee hyvää purjehdusominaisuuksille. Ne lähetettäneenkin "takuukorjaukseen" Ahvenanmaalle, purjeentekijällemme Jouni Lahdenperälle.
Jo veneen suunnitteluvaiheessa puhuttiin pukspröötistä eli keulapuomista, jonka päähän saisi vedettyä vielä yhden purjeen. Silloin se vain eri syistä jäi. Kesän riparilla mukana olleessa Lempissä oli puksprööti, ja kun neljäs purje nousi, Lempi alkoi uhkaavasti lähestyä. Virittelin Fridan airosta keulapuomin, ja sain Jounilta lainaksi vanhan purjeen, joka olikin sitten käytössä koko kesän. Sain Houtskarista sopivan kuusenrangan ja höyläsin siitä puomin. Nyt talven aikana Jounilta tilattaneen uusi purje.
Fridan kesä on ollut varsin kiireinen. Toiminta on vilkastunut toissakesästä, ja kasvu jatkunee ensi purjehduskaudellakin. Vene on toiminut erittäin hyvin ja saatu palaute ollut vain positiivista.
Vene on omiaan nuorison käytössä. Vaikka veneellä purjehtiminen on täydellistä, ehkä suurimman nautinnon itselleni aiheuttaa se kun nuoret tajuavat mistä on kyse, oppivat toimimaan veneessä ja lopulta hallitsevat tekemisen itse. Tai ainakin yrittävät tosissaan, ja nauttivat.
Suuri ja lämmin kiitos kaikille miehistön jäsenille, ilman teitä kesä ei olisi ollut näin upea. KIITOS!
Tuomas "Tuma" Niemelä
© Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus 2008